• Kirjoittajat: Kirsi Silius, Thumas Miilumäki, Heikki Sairanen, Jukka Huhtamäki, Arto Liukkonen ja Seppo Pohjolainen
• Esitys: ITK'09 - Foorumi "Yksin vai yhdessä?",  24.4.2009  esitys (pdf)

Viime vuosina ns. sosiaalisen median (Web 2.0) palvelut (esimerkiksi Facebook, LinkedIn, IRC-galleria ja Last.fm) ovat tulleet yllättävänkin suosituiksi; yhteisöllisissä palveluissa on ilmiselvästi jotain vetävää. Erityisesti nuoriso on ottanut Webin omakseen sosiaalisessa verkostoitumisessa. Yhteisöllisissä verkkopalveluissa käyttäjät voivat olla vahvasti mukana verkkopalveluiden toiminnassa tuottamassa ja jakamassa sisältöä, vaihtamassa keskenään mielipiteitä ja muodostamassa erilaisia verkkoyhteisöjä eri tarpeisiin.

Miksi verkkoyhteisöjä opiskelijoille? Esimerkiksi Kärkkäinen (2007) nostaa esiin keskeisenä ongelmana yliopisto-opinnoissa sen, että ne käynnistyvät hitaasti ensimmäisenä syksynä. Syynä siihen voi olla se, ettei monellakaan opiskelijalla ole opintojensa alussa yhtään tuttua opiskelutoveria. Opiskelijoiden integroitumista opiskelijayhteisöön voidaan tukea erilaisin keinoin. Tukena voidaan käyttää esimerkiksi ns. sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia, tekniikoita ja käytäntöjä.

Mikä sitten on verkkoyhteisö? Esimerkiksi Preece (2000) on määritellyt verkkoyhteisön siten, että se tarkoittaa ryhmää ihmisiä, jotka kerääntyvät yhteen verkossa, jotain tarkoitusta varten ja joita ohjaavat yhteisön normit (norms) ja menettelytavat (policies) (Preece, 2000).

Boyd & Ellison (2007) puolestaan määrittelevät samaa asiaa verkostoitumisen ja yhteyksien luomisen näkökulmasta. Tyypillisiä piirteitä verkostoitumispalveluissa ovat profiilit, yhteydet muihin käyttäjiin, kommentit ja yksityiset viestit. Näiden lisäksi niissä voi olla monenlaisia ominaisuuksia (esimerkiksi sisällönjakaminen, bloggaus ja pikaviestit), jotka erottavat ne toisistaan. (boyd & Ellison, 2007.)

Uuden sukupolven yhteisöllistä verkkopalvelua voidaan tarkastella myös teknisen toteutuksen näkökulmasta, jolloin yleisenä käsitteenä on O'Reillyn (2005) esittelemä Web 2.0. Käsite viittaa aikaisempaa toiminnallisempiin, loppukäyttäjävetoisiin Web-pohjaisiin sovelluksiin, joiden tavoitteena on yhteisöllinen sisällön tuottaminen ja jakelu. Tyypillisiä Web 2.0 -palvelujen teknisiä piirteitä ovat korkean vuorovaikutteisuuden mahdollistava Ajax (Asynchronous JavaScript and XML) sekä uutisvirtojen taustalla olevat RSS-virrat.

Miten yhteisöt sitten liittyvät opetukseen? Viralliset opiskelun tukijärjestelmät eivät perinteisesti pidä sisällään yhteisöllisiä ominaisuuksia, eikä se niiden luonteeseen edes luontevasti kuulu. Toisaalta tilanne on se, että opiskelijat voisivat tehdä tehokkaampaa yhteistyötä opintojensa tiimoilta, jos heillä olisi mahdollisuus löytää sopivia kanssaopiskelijoita ohi tutorryhmien, armeijatuttavuuksien ja muiden perinteisten kanavien.

TTY:llä on kehitetty vuodesta 2008 alkaen opintonsa aloittaville opiskelijoille (’fukseille’) suunnattua verkostoitumiseen ja myöhemmin ensimmäisen lukuvuoden aikana matematiikan perusopiskelun vertaistuen ja opiskelupiirien muodostamiseen tarkoitettua sosiaalista verkkoyhteisöä. Palvelu on haluttu irrottaa oppimisympäristön käsitteestä. Palvelusta on tehty ennen kaikkea sosiaalinen yhteisöpalvelu, mutta opintoja tukevia toimintoja ei silti olla unohdettu. Opiskelijat saavat verkkoyhteisössä halutessaan myös vihjeitä, miten omia oppimismenetelmiä tulisi kehittää. Vihjeet perustuvat kyselyn perusteella tuotettavaan oppimisprofiiliin.

Syksyllä 2009 uudet opiskelijat tulevat saamaan tiedon ympäristöstä heti opiskelupaikan varmistuttua ja voivat aloittaa tutustumisen tutoreihin, kanssaopiskelijoihin ja tulevaan opiskeluympäristöön yhteisön kautta jo ennen opintojen varsinaista alkua.

Suunnittelutyön tueksi kartoitettiin TTY:n opiskelijoilta, mikä heitä motivoisi osallistumaan verkkoyhteisöön. Tutkimustuloksena saatiin varhaisten omaksujien näkemys asiasta. Teknilliselle alalle opiskelemaan suuntautuvien opskelijoiden voidaan katsoa kuuluvan keskimääräistä todennäköisimmin nk. teknologian varhaisiin omaksujiin. Esimerkiksi Everett Rogersin (1976) mukaan ihmiset voidaan luokitella teknologian omaksumisen suhteen innovaattoreiksi, varhaisiksi omaksujiksi, varhaisenemmistöksi, myöhäisiksi omaksujiksi tai vastahakoisiksi. (Everett Rogers, 1976.)

Kaikista omaksujista 13,5 %:ia kuuluu varhaisiin omaksujiin. Varhaiset omaksujat luonnehditaan suosituiksi edelläkävijöiksi teknologiaan liittyvissä asioissa ja heistä otetaan mielellään esimerkkiä teknologiaan liittyvissä seikoissa. (Everett Rogers, 1976.) Tästä johtuen myös varhaisten omaksujien näkemys yhteisöllisten sosiaalisen median verkkopalveluiden hyödyllisyydestä antaa mitä todennäköisimmin suuntaviivoja laajemman yleisön näkemyksestä lähitulevaisuudessa. Kyseiset tutkimustulokset esitetään ITK’09 konferenssissa.

Lähteet

• boyd, d. m., & Ellison, N. B. (2007). Social Network Sites: Definition, History, and Scholarship. Journal of Computer-Mediated Communication, 13(1). [viitattu: 9.7.2008]. Saatavissa: http://jcmc.indiana.edu/vol13/issue1/boyd.ellison.html.
• Kärkkäinen Jenni (2007). Raportti uudessa tutkintorakenteessa opiskelevien ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden opintojen etenemisestä Tampereen teknillisessä yliopistossa. Tampereen teknillinen yliopisto. Opiskelijapalvelut.
• O'Reilly, T. (2005). What Is Web 2.0: Design Patterns and Business Models for the Next Generation of Software. oreillynet.com. [Viitattu: 3.9.2007]. Saatavissa: http://www.oreillynet.com/pub/a/oreilly/tim/news/2005/09/30/what-is-web-....
• Preece, J. (2000). Online Communities: Designing Usability and Supporting Sociability (1st ed.). Wiley: 439.
  Rogers (1976). New Product Adoption and Diffusion. The Journal of Consumer Research: 290-301.

Tiivistelmä tästä artikkelista on julkaistu teoksessa: Mielty, M. & Murto, H. (toim.). 2009.  ITK'09. Me tahdomme! Huominen on täällä tänään. Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi. Aulanko, Hämeenlinna 22. - 24.4.2009. Hämeen kesäyliopiston julkaisuja, sarja B, 91.